Erinäisten vaihtuneiden elämäntilanteiden jälkeen on aikaa taas hieman Koskenlahdellekin. Päätettiin katsoa, mitä mätä kuisti sisältää...

 

Lue lisää vaiheista sivulta "kuisti".

 

 

 

Koskenlahti on jälleen talvehtinut kiltisti ja odottelee taas kevään ja kesän puuhasteluja. Joki oli todella täynnä vettä, kun kävin huhtikuisella käynnillä.

 

Aatu olisi halunnut uimaan..

 

Nyt on vaikea ennustaa millaisella aikataululla remontit etenevät, koska tekijän kevät ja kesä saattavat olla melkoisen kiireisiä. Mutta eipähän tuo talo sieltä mihinkään karkaa. :)

 

 

Tämä kesä on mennyt talolla lähinnä taustapuuhasteluissa, joten kuvaus on jäänyt vähän vähemmälle. Taloon on hommattu uudet ulkokattomateriaalit sekä maalailtu ikkunapokia, joka on aikamoisen aikaavievää pientä nysväämistä. Mutta vielä on loppukesän viikonloppuja jäljellä, joten katsellaan mitä pientä puuhastelua vielä ehtii tehdä ennen talvea.

 

Uusia kuvia löytyy kohdista:

- ulkokatto

- ideoita

 

Heinikko on "vähän" päässyt levähtämään pihassa. :)

 

 

 

 

 

Uusia kuvia ulkokuistilla ja maalausosiossa! :)

 

 

Se ei oo nainen eikä mikään, ellei valmistu talo omin hartiavoimin... :)

http://www.youtube.com/watch?v=zoKDCoUr0qo

 

 

 

Kolme tyttöä kävi kuumana kesäpäivänä maalaamassa ulkokuistin. Kurkkaapa kohtaan ulkokuisti, kuinka siitä tuli kuin uusi! (Vaikka vähän tietysti vielä viimeistelyä puuttuukin..:)

 

Siinä se on, minun pieni keväinen jokeni. :)

 

Kesäisin se kuivuu kyllä kovin pieneksi, mutta keväisin solisee kivasti. Sen iloinen solina kuuluu keittiöön, kun avaa ikkunan.

Hieman kuulumisia vuoden ajalta. Muutettuani vuosi sitten takaisin Suomeen, aloitin viime syksynä taas opiskelun sekä teen ohessa iltaisin kovasti töitä. Päivisin opiskelen liiketaloutta, kansainvälistä kauppaa ja markkinointia ja iltaisin toimin maskeerauksen opettajana. Vapaa-ajat harrastan japanilaista taistelulajia, jujutsua, sekä lenkkeilen. Siinä se aika sitten meneekin niin, että lisätunteja tarvitsisi vuorokauteensa.

Kohta alkaa kesäloma ja sitten talolle hommiin! :)

Vanhassa talossa on aina tunnelmansa, historiansa. Kun sitä alkaa kunnostaa, se alkaa jutella, kertoa tarinoita menneistä ajoista. Sitä pitää osata kuunnella. Se juttelee vanhoin Tex Willer -sarjakuvin, alumiinilusikoin, muumioitunein rotanraadoin, vuoden -23 sanomalehdin, kurkihirteen naulatuin markoin, vanhoin eristein, jotka joku on joskus kerännyt metsästä, kuivannut ja asettanut perhettään lämmittämään. Se kertoo tarinoita köyhistä ajoista, ongelmista, ilosta ja surusta. Ja mitä enemmän sitä tutkii, korjaa ja kunnostaa, sitä enemmän se kertoo, siihen kiintyy, siihen taloon kasvaa kiinni.

Vanhalle talolle muodostuu luonne, kun kuuntelee sen tarinoita, jututtaa naapureita, kyselee tietoa sen historiasta. Se on nähnyt elämää.

Vanhassa talossa on lämmin tunnelma, puun lämpö ja hyvä ilma. Se ei allergisoi, siellä on hyvä hengittää. Sen ikkunat eivät ole tiiviit, sitä ei pueta turhaan toppatakkiin ja se on terve asumus. Mitä vähemmän sitä on raiskattu "uusin" jutuin vuosien saatossa, sen parempi. On kallisarvoinen helmi löytää talo, jolle ei ole tehty juuri mitään ja se on säilynyt vanhassa asussaan.

Sen korjaamiseen ei tarvita välttämättä paljon rahaa. Sitä kunnostellaan mielellään itse hartiapankista, käytetään hyväkseen kaikki sellainen, mitä voidaan hyötykäyttää ja kunnioitetaan sen lähtökohtia. Se ei tarkoita, että siitä pitää tehdä museo, mutta sen voi kunnostaa kuten isoisän aikalaiset sen ovat joskus rakentaneetkin, mutta tälle vuosituhannelle. Sen kanssa käytetään mielikuvitusta.

Sitä kengitellään, korjataan runkoa, korjaillaan vauriokohtia, uusitaan vähän kattoa ja se on koko ajan olemassa kuitenkin. Siellä on tunnelma, jonka aistii vahvasti. Sen historia on koko ajan läsnä.

Mitään tällaista ei saa uuden talon kanssa, mutta kukin tekee sen, mikä on se oma kiinnostus.

Allekirjoittanut osti talon itselleen avioeron osituksessa ja homma jatkuu taas keväällä kuten tähänkin asti.

Iloista kevään odottelua kaikille!

Laura

Blogissa kävijät ovat varmaan ihmetelleet, miksei mitään tapahdu. Nyt valitettavasti elämäntilanteen muutoksen vuoksi talo odottelee parempia aikoja. Omistajien avioeron vuoksi hoidetaan nyt ensin elämäntilanteet kuntoon ja sitten vasta jatketaan Koskenlahden projektia. Näillä näkymin se on jäämässä allekirjoittaneen omistukseen.
Laura siis jatkaa remontoimista, jahka ehtii.

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu hyvällä mallilla. Hyvää syksyä kaikille! :)

Uusia kuvia ja juttua kohdissa:

-Keittiö
-Kuisti
-Pihahommat jatkuvat
-Makuuhuone

Talo on edelleen kauniin kirjava, mutta maalataan heti kun keritään!